Espanjan tummat rypäleet
Tällä kertaa me tarkastelemme tässä Grupo Fuenten viinioppaassa Espanjan tummia rypälelajikkeita. Mukana on niin yleisimmät, kuin myös kiinnostavimmat nousevat lajikkeet. Monet näistä lajikkeista ovat osoittaneet kykynsä menestyä kuumuudessa, kuivuudessa ja korkeallakin sijaitsevilla tarhoilla. Vuosisatojen aikana ne ovat kehittyneet sitkeiksi, aromikkaiksi ja rakenteeltaan vahvoiksi. Tempranillo on tummista rypälelajikkeista yleisin ja kattaa yli 20 % Espanjan viinitarhojen kokonaispinta-alasta ja yli 40 % tummien lajikkeiden viljelyalasta. Syystäkin siis Tempranillo on valittu tämän blogin ’kansikuvarypäleeksi’. Muut yleisimmät tummat lajikkeet ovat Garnacha tinta, Bobal, Garnacha tintorera ja Monastrell. Kiinnostavia, ja vielä aivan liian vähän tunnettuja ovat muun muassa Moristel, Sumoll ja Trepat.
Lähde mukaan matkallemme Espanjan viinien kiehtovaan maailmaan!
Huom! Viinioppaamme tekstiä saa vapaasti hyödyntää ja siteerata kunhan mainitsee lähteen, eli ’Grupo Fuenten viiniopas 2026 – Pullotettua aurinkoa Espanjasta’.
Bobal on peräisin Utiel-Requenan alueelta Valenciasta. Rypäleen nimi tulee latinan sanasta bovale, joka viittaa härän pään muotoon. Bobal on Espanjan toiseksi yleisin tumma rypälelajike Tempranillon jälkeen. Se on erittäin elinvoimainen ja kestää kasvisairauksia ja äärimmäisiä sääolosuhteita.
Bobal-rypäleen paksut kuoret ovat täynnä intensiivisiä makuyhdisteitä. Siitä tuotetut viinit ovat väriltään vahvoja, ja niiden maku on runsaan hedelmäinen, tanniininen ja miellyttävän hapokas. Mausta erottuu kirsikan ja vadelman aromit. Rypälettä käytettiin aiemmin sekoiteviineihin lisäämään viinien väriä ja alkoholipitoisuutta.
Uusien tekniikoiden ja uuden sukupolven viininvalmistajien myötä Bobal-rypäleestä on saatu esiin aivan uusia ominaisuuksia.
Rypälettä viljellään pääasiassa DO Utiel-Requenassa, jossa se edustaa noin 80 prosenttia viljellyistä tummista rypäleistä. Lisäksi sitä viljellään merkittävässä määrin Valenciassa, Manchuelassa, Alicantessa ja Murciassa.
Eri viinialueilla tämä lajike tunnetaan eri nimillä, kuten Bobos, Balau, Balauro, Rajeno, Requena, Requeno, Requení, Requenera, Tinto de Requena, Espagnol, Benicarlo, Provechón, Carignan d’Espagne, Coreana, Tonto de Zurra ja Valenciana Tinta.
Brancellao on Galiciassa, erityisesti Rías Baixasin, Ribeiron, Ribeira Sacran ja Valdeorrasin alueilla viljeltävä lajike.
Siitä tuotetaan eloisan hapokkaita ja tasapainoisen tanniinisia viinejä, joista löytyy hedelmäisyyttä ja mausteisuutta, paikoin myös yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Rypälettä käytetään myös sekoiteviineihin muiden paikallisten lajikkeiden kanssa.
1800-luvun lopun härmä melkein aiheutti Brancellaon sukupuuton, mutta tällä hetkellä se on Galician neljänneksi eniten viljelty tumma rypälelajike.
Caiño tinto on Galician alkuperäislajike, jota viljellään pääasiassa Rías Baixasin alueella. Caiño tinto -rypäleillä on erittäin paksut kuoret, jotka antavat siitä valmistetuille viineille syvän värin ja vahvat tanniinit. Jotkut valmistajat hyödyntävätkin viininvalmistuksessa hiilidioksidikäymistä (maceración carbónica).
Caiño tinto -viinit ovat intensiivisiä, tanniinisia, aromikkaita ja hapokkaita, mutta tasapainoisia ja raikkaan hedelmäisiä.
Caiño tinto on vaativa rypäle viljeltäväksi, sillä se kypsyy myöhään, ja on altis monille viininviljelyn vaaroille, kuten härmälle ja homeelle. Tämän vuoksi lajikkeen viljely onkin pitkään ollut melko vähäistä. Viime vuosina viljely on kuitenkin elpynyt monien alkuperäisten lajikkeiden viljelyyn sitoutuneiden viininviljelijöiden omistautumisen ansiosta.
Caiño tinto tunnetaan myös nimillä: Borraçal, Caiño Gordo, Caiño Grande, Caiño Grosso, Caiño Redondo, Esfarrapa ja Olho de Sapo.
Cariñena (Kataloniassa Carinyena tai Samsó) on todennäköisesti peräisin Aragónin Cariñenasta, josta sitä aikanaan vietiin Italiaan, Algeriaan, Ranskaan ja uuteen maailmaan.
Cariñena tuottaa niin väriltään kuin maultaankin vahvoja, hapokkaita ja tanniinisia viinejä. Niiden mausta löytyy tummia hedelmiä ja lakritsia sekä pippurisuutta ja mausteisuutta.
Cariñenan suosio on perustunut sen elinvoimaisuuteen ja kykyyn tuottaa suuria satoja. Rypäleet kypsyvät myöhään, ja se onkin yleensä yksi viimeisistä korjattavista rypälelajikkeista. Cariñena on luultavasti parhaiten kuivuutta ja kuumuutta kestävä espanjalainen lajike. Samalla se on kuitenkin herkkä useille viininviljelyn vaaroille, kuten homeelle.
Rypälettä viljellään ennen muuta Koillis-Espanjassa. Prioratissa vanhoista Cariñeña-köynnöksistä tuotetaan vallan erinomaista viiniä.
Ei ihme, että viinien maailmassa pää voi mennä pyörälle. Tälläkin rypäleellä on useita nimiä riippuen siitä missä sitä viljellään. Espanjassa se voi olla Cariñena, Cariñano, Carinyena, Samsó (erityisesti Kataloniassa), Sinsó, Mazuelo/Mazuela (erityisesti Riojassa) tai Crujillón, Ranskassa se on Garignan tai Cinsault, Italiassa Gragnano, Bovale di Spagna, Bovale Grande tai Bovale Sardo, Portugalissa Pinot Evara ja Etelä-Afrikassa Hermitage.
Ja jotta nimien moninaisuus ei olisi liian helppoa, on myös rypäleitä, jotka eivät ole sukua Cariñenalle (Carignan), mutta joiden nimet muistuttavat sitä, kuten Carignan Bouschet, joka on Petit Bouschet’n ja Morrastelin risteytys, Bobal, joka on espanjalainen rypäle, ja joka tunnetaan myös nimellä Carignan d’Espagne tai Aubun, joka on ranskalainen rypäle, joka tunnetaan myös nimellä Carignan de Bedoin, tai Garnacha, joka tunnetaan myös nimellä Carignan Rouge.
Garnacha tinta on espanjalaista alkuperää oleva lajike, vaikka se usein yhdistetäänkin Ranskan Rhônen laaksoon, jossa se tunnetaan nimellä Grenache. Se on yksi maailman monipuolisimmista ja laajimmin viljellyistä rypälelajikkeista, joka viihtyy lämpimässä ja kuivassa ilmastossa. Espanjassa Garnacha on kolmanneksi eniten viljelty lajike Airénin ja Tempranillon jälkeen ja sitä viljellään käytännössä kaikkialla Espanjassa.
Garnachasta valmistetaan elegantin täyteläisiä ja reheviä, mutta samalla pehmeän samettisia viinejä. Garnacha-viinit ovat väriltään syvän punaisia ja niissä maistuu tummat hedelmät ja punaiset marjat, mutta niistä löytyy myös mausteisuutta, valkopippurin ja kanelin vivahteita, sekä välimerellistä yrttisyyttä. Samanaikaisesti osa Garnacha -viineistä on hienovaraisen raikkaita ja kukkaisia.
Garnacha-rypäleestä käytetään myös seuraavia nimityksiä: Giró, Gironet, Lladoner, Garnatja, Garncho, Vernassa, Lledoner ja Girons.
Garnachan muunnoksia ovat Garnacha tintorera, Garnacha blanca ja Garnacha peluda. Garnacha tintorera -rypäleen hedelmäliha on punainen. Sitä viljellään Galiciassa, Alicantessa ja Albacetessa ja siitä tuotetaan väriltään tummia ja tanniinisen hedelmäisiä viinejä. Garnacha blanca on Espanjassa yleinen vaalea rypäle, josta tuotetaan täyteläisiä ja hedelmäisiä valkoviinejä, joista voi löytää mausteisuutta ja pähkinäisyyttäkin. Garnacha peluda (Garnatxa Peluda, Garnatxa Gris, ”Hairy Grenache”) on Kataloniasta peräisin oleva lajike, joka on saanut nimensä karvaisista lehdistään. Tämä rypälelajike kestää kuivuutta, sopeutuu kuivaankin maaperään ja on vähemmän herkkä tuholaisille kuin muut Garnachat. Sen rypäleet ovat pienempiä ja paksukuorisempia kuin Garnacha tintan rypäleet. Sitä viljellään Castilla y Leónin, Katalonian ja Castilla-La Manchan alueilla ja siitä tuotetaan eloisan hapokkaita ja hedelmäisiä viinejä, joista voi löytää myös yrttien ja kukkien aromeja.
Graciano on yksi Riojan alkuperäislajikkeista, ja sitä viljellään myös El Bierzossa, Kataloniassa, La Manchassa, Navarrassa ja Somontanossa. Paksuista kuoristaan sekä pienistä, lähes mustista rypäleistään tunnettu Graciano tuottaa syvän värisiä ja aromikkaan hapokkaita ja täyteläisiä viinejä. Graciano-viinit ovat usein hyvin tanniinisia, mutta niiden tanniinisuus on hyvin tasapainossa viinin hapokkuuden kanssa. Viinien mausta voi löytää tummia hedelmiä ja marjoja, mausteisuutta ja yrttisyyttä. Toisinaan myös savun ja nahkan aromeja. Rypäle tunnetaan Ranskassa nimellä Morrastel ja Courouillade ja Kaliforniassa nimellä Xres.
Hondarrabi Beltza on harvinainen tumma rypälelajike, mutta Baskimaalla viljellyistä tärkein. Sitä myös viljellään vain Baskimaalla. Hondarrabi Beltzan uskotaan polveutuvan Cabernet Franc-lajikkeesta.
Hondarrabi Beltzaa käytetään lähinnä txakoli-viinien valmistukseen. Valtaosa Baskimaan perinteisistä txakoli-viineistä valmistetaan vaaleasta Hondarrabi Zurista, mutta txakolia löytyy toki myös rosee- ja punaviininä.
Sekä Hondarrabi Zuri että Hondarrabi Beltza on nimetty lähellä Ranskan rajaa sijaitsevan Hondarribian satamakaupungin mukaan. Zuri tarkoittaa baskin kielellä valkoista ja beltza mustaa.
Juan García on tumma espanjalainen Dueron alueelta kotoisin oleva rypälelajike, jota viljellään Zamoran ja Salamancan alueella, lähellä Portugalin rajaa. Sen rypäleet ovat kypsinä kirkkaan violetteja.
Juan Garcíasta valmistetaan aromaattisen tanniinisia viinejä, joiden mausta löytyy tummia hedelmiä ja mausteisuutta.
Rypälettä viljellään toistaiseksi suhteellisen vähän, mutta sillä arvioidaan olevan erittäin suuri potentiaali. Lajike tunnetaan myös nimellä Negreda.
Listán negro on Kanariansaarten alkuperäislajike ja saarilla viljellyistä rypäleistä tärkein. Sitä viljellään erityisesti Teneriffalla.
Rypäleestä tuotetaan nykyään erittäin mielenkiintoisia viinejä, jotka heijastavat maaperän vulkaanista luonnetta. Osa viineistä on kevyen hedelmäisiä, osa puolestaan maultaan vahvoja ja monimutkaisia. Viininvalmistuksessa hyödynnetään toisinaan hiilihappomaseraatiota, joka vahvistaa viinien hedelmäisyyttä ja aromaattisuutta. Myös viinien tammikypsytyksestä on saatu hyviä tuloksia.
Maturana on La Riojan alueelta kotoisin oleva rypäle, jonka viljelyala oli vähäinen ennen kuin muutamat tuottajat herättivät sen henkiin 1900-luvun lopulla.
Maturana-viinien väri on syvän purppuranpunainen, ja ne ovat eloisan hapokkaita ja tasapainoisen tanniinisia. Niiden mausta löytyy tummia hedelmiä, mausteisuutta ja vihreää paprikaa.
Maturanan makuprofiili on muista rypäleistä poikkeava, ja sen suosio viinintuotannossa kasvaa.
Menciaa viljellään vain Espanjassa ja Portugalissa. Espanjassa sitä viljellään maan luoteisosissa El Bierzon, Ribeira Sacran, Valdeorrasin ja Monterrei’n viinialueilla.
Rypäleet ovat pieniä ja väriltään sinertävän mustia, tertut pieniä ja melko tiiviitä. Mencía kypsyy varhain, joten keväthallat voivat vaikuttaa satoon. Se on myös herkkä useille kasvitaudeille.
Mencía tuottaa hedelmäisiä ja voimakkaan aromaattisia punaviinejä, joissa on eloisa hapokkuus ja tasapainoinen tanniinisuus.
Nuoremmista Mencía-viineistä löytyy karhunvatukkaa, granaattiomenaa ja kirsikkaa. Vanhemmista vuosikerroista voi löytyä savua, kahvia ja tryffeliäkin. Mencíasta valmistetuilla viineillä on hyvä ikääntymispotentiaali. Rypäle tunnetaan Portugalissa nimellä Jaen.
Monastrell on yksi Espanjan alkuperäislajikkeista ja tyypillinen Murcian ja Valencian eteläosan alueella. Monastrell-nimitys juontuu lajikkeen viljelyyn luostareissa.
Rypäle tunnetaan Espanjassa myös nimillä Murviedro, Alcayata, Gaiata, Garrut, Morastell, Reyno, Espar, Floureon, Trinchera, Rossola, Balzac ja Baltasar. Ranskassa se tunnetaan nimellä Mourvèdre (Valencian Morvedren kaupungin mukaan), Italiassa nimellä Rossola Nera sekä Australiassa ja Kaliforniassa nimellä Mataró (samannimisen Barcelonan maakunnan kaupungin mukaan).
Monastrell-köynnöksillä on voimakas juuristo, joka leviää helposti, ja köynnökset kestävät hyvin sekä kuivuutta että pakkasta. Tertut ovat tiheitä ja rypäleet pieniä ja pallomaisia. Rypäleiden kuori on paksu ja väriltään sinimusta.
Monastrell tuottaa aromaattisia, tyylikkään pyöreitä ja täyteläisiä viinejä, jotka ovat väriltään intensiivisen rubiininpunaisia. Niiden mausta voi löytää tummia marjoja kuten mustaherukkaa, karhunvatukkaa ja kirsikkaa sekä mausteisuutta ja yrttisyyttä, joskus myös savun tai nahkan sävyjä. Vanhemmat vuosikerrat ovat miellyttävän tanniinisia, ja niiden maussa voi nousta esiin metsän ja riistan makuja, ja tryffeliäkin.
Moristel-rypäle on kotoisin Aragonista, Somontanon alueelta. Se on tunnettu kestävyydestään sekä kasvitautien että rankan ilmaston suhteen. Moristel-rypäle oli lähes unohdettu, kunnes sen suosio kasvoi sen jälkeen, kun Somontano sai DO-luokituksensa vuonna 1984.
Moristel-viinit ovat raikkaan hapokkaita ja hedelmäisiä, ja niiden mausta löytyy myös yrttisyyttä.
Negramoll on tummakuorinen rypäle, jota viljellään Kanariansaarten tuliperäisessä maaperässä, erityisesti korkealla sijaitsevilla viinitarhoilla.
Negramoll tuottaa monipuolisia ja eläväisiä viinejä, jotka ovat väriltään syvän kirsikkaisia. Ne ovat maultaan kevyen hapokkaita ja hedelmäisiä, ja niiden maussa on mukana punaisia marjoja, luumua ja hienovaraista multaisuutta. Rypälelajike tunnetaan myös nimellä Tinta Negra.
Sumoll on erittäin tumma rypäle, joka on kotoisin Katalonian Penedèsistä. Se oli aikoinaan hyvin yleinen Espanjassa, mutta sen suosio laski 1980-luvulta lähtien. Nyt rypäleen viljelyä on elvytetty, ja se tarjoaa erittäin kiinnostavia viinejä.
Sumoll tuottaa makuprofiililtaan kiinnostavan aromaattisia ja melko hapokkaita ja tanniinisia viinejä, joissa on kirpeyttä, marjaisuutta ja yrttisyyttä. Rypäleestä tuotetaan niin puna-, valko- ja roseeviinejä kuin myös cavaa.
Tällä hetkellä rypälettä viljellään Penedèsin lisäksi Kanariansaarilla ja Pla de Bages’ssa Kataloniassa. Se tunnetaan myös nimellä Vijariego Negro.
Tempranillo on yksi Espanjan tärkeimmistä rypäleistä ja se kuuluu vanhimpien Iberian niemimaalla viljeltävien lajikkeiden joukkoon. Se on varhain kypsyvä lajike, jonka nimi on johdettu espanjan sanasta temprano, joka tarkoittaa varhaista. Rypäleet poimitaan jopa viikkoja ennen muita lajikkeita. Vaikka lähes 90% maailman Tempranillo-köynnöksistä kasvaa Espanjassa, rypäle on noussut maailman kolmanneksi viljellyimmäksi rypälelajikkeeksi, edellään vain ranskalaiset Cabernet Sauvignon ja Merlot.
Tempranillo-rypäleet ovat paksukuorisia ja väriltään intensiivisen tummia. Tempranillo viihtyy parhaiten korkeilla kasvupaikoilla, joissa päivä- ja yölämpötilojen erot ovat suuret. Rypälelajikkeen paksu kuori kertoo, että Tempranillo nauttii aurinkoisista olosuhteista, mutta jos kasvualue on liian kuuma, viineistä voi tulla hillomaisia ja latteita.
Tempranillosta tuotetaan pehmeitä ja aromaattisen ilmeikkäitä punaviinejä, jotka ovat väriltään rubiininpunaisia. Niissä maistuu kypsät marja-aromit, kuten mansikat, kirsikat, luumut ja viikunat. Ikääntymisen myötä viinistä alkaa löytyä kuivattujen hedelmien ja nahkankin sävyjä. Tammikypsytys tuo niihin paahteisuutta sekä suklaan, kahvin ja vaniljan aromeja. Toisinaan myös neilikkaa ja kanelia tai savuisuutta.
Rypälettä on perinteisesti viljelty La Riojan viinialueella. Lisäksi sitä viljellään seuraavilla viinialueilla: Cigales, Extremadura, La Mancha, Navarra, Penedès, Ribera del Duero, Rioja, Somontano, Toro, Valdepeñas ja Vinos de Madrid.
Eri viinialueilla sitä kutsutaan eri nimillä, ja usein nimillä, jotka viittaavat punaiseen (tinto/tinta). Toron alueella Tempranillo tunnetaan nimellä Tinta de Toro, Ribera del Duerossa ja Kastiliassa nimillä Tinto Fino tai Tinta del País, La Manchassa ja Valdepeñasissa nimellä Cencibel ja Kataloniassa nimellä Ull de Llebre (suomeksi: jäniksensilmä). Rypälettä viljellään myös Douron alueella Portugalissa, missä se on saanut nime Tinto Roriz ja Etelä-Portugalissa, jossa se puolestaan kantaa nimeä Aragonez. Kun lajike päätyi Kaliforniaan, se tunnettiin aluksi nimellä Tinta de Valdepeñas.
Trepat on rypäle, jota on perinteisesti käytetty elegantin raikkaan cavan valmistukseen. Monet rosado-cavat valmistetaan nimenomaan Trepatista.
Tällä hetkellä Trepat kiehtoo viininystäviä kuitenkin erityisesti punaviininä. Siitä valmistettavat viinit ovat elegantin marjaisia ja kevyitä tai keskitäyteläisiä. Niiden mausta löytyy mansikkaa, vadelmaa ja kirsikkaa, sekä mausteisia vivahteita, kuten kanelia ja mustapippuria. Osa tuottajista on myös ryhtynyt valmistamaan erittäin kiinnostavia Trepat-viinejä, jotka ovat kevyesti tammessa kypsytettyjä.
Trepatia viljellään pääasiassa Conca de Barberan ja Costers del Segren viinialueilla Katalonian sisämaassa, Barcelonasta länteen.
Trepatin kasvava suosio pohjautuu sen kiinnostavaan makuprofiiliin ja monipuolisuuteen. Monet haluavat nykyään kevyempiä ja matala-alkoholisia viinejä ruuan kanssa; Trepat-viinit ovat raikkaita, kevyehköjä ja hedelmäisiä, mutta niissä on silti luonnetta. Viinien alkoholipitoisuus on tyypillisesti enintään 12–12,5 %, ja köynnöksenä Trepat on kestävä ja sopeutuu kuiviinkin ilmasto-oloihin.
Kokemukset joidenkin kansainvälisten rypälelajikkeiden viljelemisestä Espanjassa ovat olleet hyviä. Esimerkiksi Cabernet Sauvignon-lajiketta viljellään erityisesti La Manchan, Katalonian ja Navarran alueilla. Merlot on toinen ranskalainen rypälelajike, jonka viljelemisestä Espanjassa on hyviä kokemuksia, ja myös Syrah-rypäleestä on tullut suhteellisen suosittu Espanjassa, pääasiassa La Manchassa ja Välimeren rannikolla. Espanjalaiset Syrah-viinit ovat yleensä täyteläisempiä kuin Rhônen alueella ja Australiassa tuotetut.
Grupo Fuenten viinioppaan (2026) valmistelussa on käytetty seuraavia lähteitä:
- Organización Internacional de la Viña y el Vino (www.oiv.int/es)
- Grupo Gourmets: Guía Vinos Gourmets 2020
- Kaikkien Espanjan DO-alueiden kotisivut
- Larousse Encyclopedia of Wine 2001
- Jancis Robinson Vines, Grapes & Wines 1996
- Hugh Johnson, Viinin tarina, Otava 1989.