Espanjan vaaleat rypäleet
Tällä kertaa me tarkastelemme tässä Grupo Fuenten viinioppaassa Espanjassa viljeltäviä vaaleita rypäleitä. Mukana on niin yleisimmät lajikkeet, kuten Airén, Macabeo eli Viura, Verdejo, Palomino, Parellada ja Xarel-lo, kuin myös kiinnostavimmat nousevat lajikkeet, kuten vaikkapa Albillo, Caiño blanco ja Loureira blanco.
Tiesithän, että tämän viinioppaamme tekstiä saa vapaasti hyödyntää ja siteerata kunhan mainitsee lähteen, eli ’Grupo Fuenten viiniopas 2026 – Pullotettua aurinkoa Espanjasta’.
Espanjan ilmasto-olosuhteet ovat varsin vakaat, ja maa tarjoaa viiniviljelmille sekä aurinkoa että lämpöä, mutta myös laatuviinien tuottamiseen tarvittavaa viileyttä ja viininviljelyyn hyvin soveltuvan maaperän. Sääolojen tasaisuudesta johtuu se, että myös viinien vuosikerrat ovat suhteellisen tasalaatuisia. Monet espanjalaiset rypäleet ovat syntyneet kestämään kuumuutta, kuivuutta ja korkeita tarhoja ja juuri siksi niiden merkitys kasvaa ilmaston muuttuessa.
Espanjassa viljellään kaikkiaan yli kahtasataa eri rypälelajiketta, joista alkuperäislajikkeita on noin 140. Espanjalaiset Tempranillo ja Airén ovat maailman eniten viljeltyjen joukossa.
Aloitetaanpa tarkastelu Espanjan toiseksi eniten viljellystä rypälelajikkeesta, eli Airénista. Vaikka Airén on monille tuntematon, se edustaa lähes puolta Espanjassa viljellyistä vaaleista rypäleistä. Se on myös maailman neljänneksi viljellyin rypälelajike, mutta tämä johtuu pitkälti siitä, että sen viljelyala Espanjassa on niin valtava.
Airénin suosio johtuu pitkälti sen kestävyydestä ja tuottoisuudesta – yksi köynnös tuottaa 4,5-6 kg rypäleitä. Sitä on perinteisesti käytetty espanjalaisen brandyn valmistukseen, mutta nykyään siitä tuotetaan myös raikkaita ja hedelmäisiä valkoviinejä.
Airénin tertut ovat suuria ja raskaita. Köynnöksiä kutsuttiinkin muinoin nimellä ”Datileña”, koska rypäleet ovat nipussa kuin taatelit. Rypäleet kypsyvät myöhään ja ovat suuria, pallomaisia ja kellertäviä.
Airénia viljellään erityisesti La Manchassa ja Valdepeñasissa, mutta myös Jumillassa, Montilla-Morilesissa ja Madridin alueella. Airén selviää hyvin La Manchan kuumasta ja kuivasta kesästä. Se kestää hyvin myös kasvitauteja, minkä vuoksi sitä istutettiin paljon jo Eurooppaa riivanneen viinikirvakriisin jälkeen.
Lajike tunnetaan myös nimillä Lairén, Manchega, Valdepeñera ja Forcayat.
Albarín on suhteellisen harvinainen vaaleakuorinen rypälelajike, jota viljellään Luoteis-Espanjassa, erityisesti Castilla y Leónissa, Asturiassa ja Galiciassa.
Albarín-rypäleistä valmistetut viinit ovat hapokkaita ja aromaattisen kukkaisia, ja niistä löytyy sitrushedelmien vivahteita ja yrttisyyttä.
Samankaltaisesta nimestään huolimatta Albarei ole sukua Albariñolle.
Albariño (Portugalissa Alvarinho) on yksi Iberian niemimaan alkuperäislajikkeista. Sitä viljellään etenkin Luoteis-Espanjan Rías Baixasin alueella, mutta lisäksi seuraavilla viinialueilla: El Bierzo, Monterrei, Penedès, Ribeiro ja Valdeorras.
Lajike on sopeutunut hyvin Atlantin viilentämään kosteaan ilmastoon. Albariñon rypäleet ovat paksukuorisia, pieniä ja hyvin makeita.
Albariño-viinit ovat hedelmäisen aromaattisia ja raikkaan hapokkaita, mutta pehmeitä. Niiden mausta löytyy myös kiinnostavaa mineraalisuutta ja merellisyyttä. Albariñon tyypillisiä aromeja ovat persikka, aprikoosi, vihreä omena, sitrukset ja meloni.
Albariño-rypälettä käytetään monesti myös sekoiteviineissä kahden muun paikallisen rypäleen eli Loureiron ja Treixaduran kanssa.
Albillo on yksi vähemmän tunnetuista alkuperäislajikkeista, joka on viime aikoina kasvattanut merkitystään viinintuotannossa. Albillo-lajikkeita on itse asiassa useita, joista yleisimmät ovat Albillo real ja Albillo mayor. Ne ovat molemmat lajikkeita, joilla on lyhyt satokausi. Paikoin sadonkorjuu aloitetaan jo elokuun puolivälissä.
Albillo real on herkkä ohutkuorinen lajike, jonka silmut puhkeavat varhain, mikä tekee siitä alttiin pakkaselle, myrskyille ja sateelle. Albillo real-rypäleestä tuotetaan elegantin aromaattisia, ilmeikkäitä ja silkkisen pehmeitä viinejä, joiden mausta voi löytää kypsiä hedelmiä, kukkaisuutta ja hunajaa. Albillo realia viljellään ennen muuta Madridin ja Castilla y Leónin alueella.
Albillo mayor on paksukuorisempi ja hapokkaampi rypälelajike, josta tuotetaan raikkaan hedelmäisiä ja elegantin tasapainoisia viinejä, joista löytyy persikan, aprikoosin ja päärynän vivahteita. Se sopii myös hyvin tynnyrikypsytykseen. Albillo mayoria viljellään lähinnä Ribera del Duerossa.
Sekä Albillo real että Albillo mayor nähdään monipuolisina lajikkeina, joilla on suuri potentiaali.
Caíño blanco on yksi kiinnostavista vanhoista lajikkeista, jonka hyödyntäminen on aloitettu uudelleen vasta 1980-luvun lopulla. Se on edelleen suhteellisen harvinainen, mikä johtuu osin siitä, että se on altis erilaisille sienitaudeille, homeelle ja tuholaisille.
Nykyään lajiketta viljellään Rías Baixasin, Ribeiron, Ribeira Sacran ja Valdeorrasin alueella.
Caíño blancosta tuotetaan tasapainoisen hapokkaita ja trooppisen aromaattisia viinejä. Rypälettä käytetään myös sekoiteviineihin tuomaan niihin hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta.
Garnacha blanca (Garnatxa blanca, Grenache blanc) on Espanjassa laajalti viljelty rypäle, joka on muunnos tummasta Garnachasta. Se tuottaa täyteläisiä ja aromaattisen hedelmäisiä valkoviinejä, joista voi löytää vihreän omenan, päärynän ja sitrushedelmien aromeja, toisinaan myös aavistuksen persikkaa ja aprikoosia.
Rypälettä viljellään erityisesti Kataloniassa ja Riojassa, sekä seuraavilla viinialueilla: Montsant, Navarra, Priorat, Ribera del Duero, Rioja ja Terra Alta.
Godello (Portugalissa Gouveio) on Luoteis-Espanjan alkuperäislajike, joka oli lähes kadota ensin viinikirvan tuhoamana, mutta myöhemmin siksi, että sen viljelemistä pidettiin liian työläänä, ja satoja liian alhaisina.
Godello on varhain kypsyvä lajike, joka tuottaa erittäin aromaattisia, elegantin täyteläisiä ja tasapainoisen hapokkaita viinejä, joiden mausta löytyy sitrusta, vihreää omenaa, persikkaa ja hunajaa, toisinaan myös ripaus suolaa tai aavistus mineraalisuutta.
Godello-viinien valmistuksessa voidaan hyödyntää tammikypsytystä, jolloin viinin aromit kehittyvät monimutkaisemmiksi, ja viineistä voi löytää mantelin vivahteita ja paahteisuutta.
Rypälettä viljellään ennen muuta seuraavilla viinialueilla: El Bierzo, Monterrei, Ribeira Sacra, Ribeiro ja Valdeorras.
Hondarrabi Zuri (zuri on baskia ja tarkoittaa valkoista) on miellyttävän aromaattinen ja hapokas rypäle.
Hondarrabi Zuri on yksi harvoista lajikkeista, joka viihtyy Atlantin rannikon ankarassa ilmastossa. Sateisina vuosina rypäleet eivät kuitenkaan ehdi kunnolla kypsyä ja sadot voivat jäädä hyvin pieniksi.
Hondarrabi Zuri on Baskimaan pirskahtelevan hedelmäisten ja hapokkaiden Txakoli-viinien valmistuksessa käytetty rypäle. Txakoli tarkoittaa itse asiassa kylän viiniä, ja txakoli-viinit valmistetaankin edelleen usein perinteisin menetelmin, eli rypäleet korjataan käsin ja puristetaan hellävaraisesti, jonka jälkeen viinikäyminen terässäiliöissä.
Loureiro blanca -rypälettä ei juurikaan tunneta Galician ulkopuolella, jossa sitä viljellään Monterreissa, Rías Baixasissa, Ribeira Sacrassa ja Ribeirossa.
Siitä tuotetaan valkoviinejä, joiden mausta löytyy limeä ja trooppisia hedelmiä. Lisäksi sitä käytetään sekoiteviineihin tuomaan niihin tuoreutta ja hapokkuutta. Yhden lajikkeen Loureiro-viinit ovat osoittautuneet erittäin kiinnostaviksi.
Macabeo tunnetaan erityisesti Riojassa nimellä Viura. Se on yksi Espanjan alkuperäisistä lajikkeista ja tärkeä espanjalaisten valkoviinien valmistuksessa.
Rypälettä viljellään paljon useimmilla Pohjois-Espanjan viinialueilla, kuten Kataloniassa, Navarrassa ja Riojassa, mutta myös Valenciassa ja Jumillassa. Se on myös yksi cava-kuohuviinien perinteisistä rypäleistä.
Macabeosta tuotetaan hedelmäisen raikkaita ja tasapainoisen hapokkaita viinejä, joista löytyy sitruksen, vihreän omenan ja päärynän aromeja, joskus aprikoosiakin, sekä kiinnostavaa yrttisyyttä ja mausteisuutta. Vanhemmilla viljelmillä voidaan tuottaa häikäiseviä Macabeo-viinejä, joissa on rakennetta, hapokkuutta ja syvyyttä. Rypäle reagoi hyvin myös tammikypsytykseen.
Malvasía on monelle tuttu rypäle, mutta silti sitä on vaikea kuvata. Euroopassa viljellään nimittäin ainakin seitsemääkymmentä (70) eri Malvasía-lajiketta ja Espanjassakin lajiketta viljellään ainakin kahdellatoista DO-alueella, jolloin myös terroirin vaikutus viiniin on suuri. Sama lajike tuottaa erilaisessa maaperässä erilaista viiniä.
Rypäleestä valmistetaan hyvin erilaisia viinityyppejä, niin makeita, kuivia kuin väkeviäkin. Osa Malvasía-lajikkeista vastaa Muscatel-rypäleen aromikkuutta, samalla kun toisista lajikkeista saadaan kevyitä ja raikkaita viinejä.
Eli ei voi kuin todeta viiniturismiin erikoistuneen Nygil Murrelin sanoin: Kun seuraavan kerran näet sanan ”Malvasía” viinipullon etiketissä, muista, että et voi koskaan arvioida myöskään kirjaa pelkästään sen kannen perusteella.
Malvasía aromática on vivahteikas ja tasapainoinen rypäle, ja siitä valmistetuista viineistä löytyy hapokkuuden lisäksi Moscatelin vivahteita. Kataloniassa ja Murciassa Malvasía aromáticasta käytetään nimitystä Malvasía sitges. Malvasía castellana on puolestaan aromikas ja kukkainen. Se tunnetaan myös nimillä Doña blanca, Malvasía blanca, Alarije, Malvasía riojana, Blanca roja, Rojal ja Subirat parent.
Kanariansaarilla viljellään pääasiassa kahta Malvasia-lajiketta: Malvasía volcánica ja Malvasía aromática.
Moscatel (Ranskassa Muscat) on aromaattinen ja makea rypäle. Se on tärkeässä roolissa sherryn valmistuksessa, mutta sitä käytetään nykyään myös kiinnostavien kuivien valkoviinien ja kuohuviinien valmistuksessa.
Muscat-rypäleperheeseen kuuluu kaikkiaan noin kaksisataa Vitis vinifera -rypälelajiketta. Vaikka niissä on paljon erojakin, ne ovat kaikki aromaattisen kukkaisia. Eikä ihme, sillä Muscat-rypäleistä on löydetty yli 40 erilaista monoterpeeniä, kuten sitronelloli, geranioli, linalooli ja neroli.
Espanjassa rypälettä viljellään pääasiassa Välimeren rannikolla Valencian alueella, mutta myös seuraavilla viinialueilla: Kanariansaaret, Katalonia, Jerez, La Mancha, Málaga ja Navarra.
Moscatel de Alejandría on välimerellinen lajike, joka tarvitsee aurinkoa ja meren vaikutusta. Se on voimakaskasvuinen köynnös, joka tuottaa suuria ja aromikkaita rypäleitä. Lajikkeen monipuolisuuden vuoksi sitä käytetään niin kuivien valkoviinien, kuohuviinien kuin makeiden väkevien viinien valmistukseen. Lajike tunnetaan myösnimellä Moscatel de Málaga, Alicantessa Moscatel Romano ja Salamancassa nimellä Moscatel de grano gordo.
Moscatel de Grano Menudo on hyvin suosittu aromaattisuutensa ansiosta. Sen rypäleet ovat lajikkeen nimen mukaisesti pieniä, ja niiden väri voi vaihdella terroirin mukaan paljonkin. Nuoremmista viineistä löytyy tyypillisen Muscat-aromin ohella sitrushedelmien, ruusun ja persikan vivahteita. Väkevöidyistä ja tynnyrikypsytetyistä viineistä löytyy lisäksi myös mausteisuutta, rusinaisuutta ja kahvinkin aromeja.
Lajike tunnetaan myös nimillä Moscatel Morisco ja Moscatel de Frontignan.
Palomino Fino on espanjalaista alkuperää oleva lajike. Se kattaa Jerezin viinitarhojen kokonaispinta-alasta lähes 95 prosenttia. Palomino Finoa vanhempia lajikkeita ovat Palomino basto ja Palomino de Jerez, mutta näitä lajikkeita viljellään nykyään vähemmän.
Palomino on melko neutraali rypäle, jonka hapokkuus ja alkoholipitoisuus ovat alhaiset. Siksi se sopii niin oivallisesti sherryn valmistukseen. Palomino on tärkeä varsinkin kuivan Fino-sherryn valmistuksessa tarvittavan flor-kerroksen muodostumisessa. Palominosta valmistetaan myös Sanlúcar de Barramedan kevyen hapokkaat Manzanilla-viinit, joista löytyy merellisen ilmaston ja maastoon kerrostuneiden simpukankuorten köynnöksille uuttamaa suolaisuutta.
Palomino-rypälettä kutsutaan myös nimillä Doradilla, Dorado (Segovia ja Soria), Jerez (León, Orense, Santander, Valladolid ja Zamora), Listan (Cádiz, Gran Canaria, Huelva ja Teneriffa), Ojo de Liebre (Jerez de la Frontera) ja Portugalissa Listrão ja Perrum.
Parellada on yksi Katalonian alkuperäislajikkeista. Siitä tuotetaan elegantteja viinejä, jotka ovat raikkaan hapokkaita ja aromaattisen hedelmäisiä. Niiden mausta voi löytää vihreää omenaa, päärynää ja sitruksen aromeja sekä mineraalisuutta. Cavan valmistuksessa Parelladaa käytetään yhdessä Macabeon ja Xarel·lon kanssa. Sekoiteviineissä sitä käytetään usein Sauvignon Blanc ja Chardonnay -rypäleiden kanssa.
Rypälettä viljellään erityisesti Katalonian korkeammalla sijaitsevilla viljelmillä, joissa rypäleen raikkaus ja aromaattisuus kehittyy hyvin.
Parellada tunnetaan myös nimillä: Martorella, Montonec, Montònec, Montonech, Montonega, Montoneo, Montonero, Montonet, Parellada blanc, Perelada ja Perellada.
Pedro Ximénez (PX) on hyvin sokeripitoinen rypäle, jota viljellään erityisesti Etelä-Espanjan Andalucíassa, mutta myös Koillis-Espanjan Prioratissa ja Katalonian eteläosissa.
Pedro Ximénez on maultaan vahva rypäle ja siitä syntyy upeita jälkiruokaviinejä, jotka ovat vivahteikkaan rusinaisia, pähkinäisiä ja karamellisia. Se on makean PX-sherryn perusrypäle, mutta sitä käytetään myös makeissa Málaga- ja kuivemmissa Montilla-Moriles -viineissä. Pedro Ximénez (PX) jälkiruokaviineissä voi olla jopa yli 450 grammaa sokeria litrassa.
Pedro Ximénez-rypäleitä kuivatetaan auringossa ennen kuin ne puristetaan ja niistä tehdään viiniä. Tämä prosessi antaa viinille sen ainutlaatuisen, rikkaan ja makean maun, josta saattaa löytää palaneen sokerin, viikunoiden, toffeen tai suklaankin makuja.
Tempranillo blanco on kiinnostava vain Espanjassa viljeltävä rypälelajike, joka on syntynyt luonnollisena mutaationa ja löydettiin vasta vuonna 1988. Rypäleen kuori on keltavihreä ja rypäleiden sekä rypäleterttujen koko on tummaa Tempranilloa pienempi. Se hyväksyttiin käytettäväksi DOC Rioja viineissä vuonna 2007, ja myöhemmin monilla muilla alueilla.
Tempranillo blanco -viinit ovat lämpimän hedelmäisiä ja tasapainoisen hapokkaita. Niiden mausta löytyy sitrusta, appelsiininkukkien aromeja ja pehmeää mausteisuutta. Sekoiteviineihin Tempranillo blanco tuo eloisuutta.
Treixadura on Ribeiron pääasiallinen vaalea rypälelajike ja koko Galician toiseksi yleisin. Se on todennäköisesti portugalilaista alkuperää, ja Portugalissa siitä käytetään nimitystä Trajadura.
Treixadura-rypäleet ovat kullanruskeita ja niissä on violetteja vivahteita, mistä juontuu siitä Galiciassa toisinaan käytetty nimitys Verdelho rubio.
Rypäleestä tuotetaan erittäin aromaattisia, tasapainoisia ja elegantin raikkaita valkoviinejä, joiden mausta löytyy hedelmäisyyttä, sitrusta ja kukkaisia vivahteita.
Ribeiron lisäksi rypälettä viljellään seuraavilla viinialueilla: Monterrei, Rías Baixas ja Ribeira Sacra.
Verdejo on yksi Espanjan tärkeimmistä vaaleista rypälelajikkeista. Se on yleinen DO Ruedan alueella, mutta sitä viljellään myös muualla Castilla y Leónissa, Castilla-La Manchassa sekä Extremadurassa.
Verdejolla on geneettinen yhteys Godello-rypäleeseen.
Verdejo-viinit ovat hedelmäisen aromaattisia, ilmeikkäitä ja raikkaan elegantteja, ja niiden mausta löytyy tyypillisesti vihreää omenaa, päärynää, sitrusta sekä trooppisia ja yrttisiä vivahteita, kuten anista ja fenkolia. Monista Verdejo-viineistä löytyy myös hienovaraista mineraalisuutta. Jotkut tuottajat käyttävät tammikypsytystä, mikä lisää viinien monimuotoisuutta ja syvyyttä.
Xarello, Xarel-lo on Katalonian alkuperäislajike, joka tunnetaan myös nimellä Pansà blanca. Se on aromaattinen rypäle, joka tarjoaa laadukkaan cavan tuottamiseen tarvittavia ominaisuuksia.
Nykyään tätä rypälettä käytetään aiempaa enemmän myös valkoviinien valmistukseen. Xarello-viineissä on hienovaraisia hedelmäisiä aromeja, sitrusta, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Niiden maku voi vaihdella raikkaan sitruksisesta monimutkaisempiin viinimakuihin, joista löytyy myös fenkolia ja timjamia.
Viinialueet: Catalunya, Penedès ja Navarra.