Castilla-La Mancha (Albacete, Ciudad Real, Cuenca, Guadalajara, Toledo)
Castilla – La Mancha Madridin eteläpuolella on historiallinen, kulttuurisesti rikas ja maatalousvaltainen itsehallintoalue, joka on tunnettu laajoista tasangoistaan ja Cervantesin Don Quijote -romaanin maisemista. Se on myös Espanjan suurin viinialue.
Castilla juontuu sanasta castillo (suomeksi linna). Linnoja rakennettiin Espanjan reconquistan aikana. Reconquistahan tarkoittaa maan ”takaisinvalloitusta” Maureilta, jotka olivat valloittaneet miltei koko Iberian niemimaan alkaen vuonna 711. Maurien valtakausi ja siis myös Reconquista päättyi, kun viimeinen maurikuningaskunta Granadassa antautui Aragonian kuninkaalle Ferdinandille ja Kastilian kuningattarelle Isabellalle vuonna 1492. Linnoja rakennettiin tuolloin sekä La Manchan puolustamiseen maureilta että keskenään sotineiden Aragonian ja Kastilian kuningaskuntien rajalle.
La Mancha on todennäköisesti johdettu arabiankielisestä sanasta al-Mansha eli maa ilman vettä. Tämä onkin oiva kuvaus tälle kuivan karulle ja harvaan asutulle aaltoilevalle tasangolle, joka on oliivilehtojen ja viinitarhojen kattama.
Ilmasto on välimerellinen, pitkine, kuumine ja kuivine kesineen. Aurinkoa saadaan vuosittain noin 200 päivänä, ja rypäleet kypsyvät Kastilian auringossa hyvin sokeripitoisiksi. Talvella lämpötilat voivat laskea jopa -10 °C pakkaselle, ja kesällä nousta +45 °C paahteeseen.
La Manchan maaperä sopii erittäin hyvin viininviljelylle. Tasangon punaruskea ja kalkkipitoinen maapohja on huokoinen, mikä auttaa kosteuden säilymisessä. Paikoin viiniköynnöksiä viljellään yli 750 metriä merenpinnan yläpuolella, jolloin vuorokauden lämpötilavaihtelut mahdollistavat raikkaiden, tasapainoisen hapokkaiden ja luonteikkaiden viinien tuottamisen.
Alueella viljellään pääasiassa vaaleaa Airén-rypälettä. Airénin paksu kuori suojaa rypälettä hehkuvalta La Manchan auringolta. Lisäksi viljellään tummaa Cencibeliä, joka tunnetaan Riojassa Tempranillona ja Kataloniassa Ull de Llebrenä.
Lähimpänä Valencian rajaa, Vinalopón laaksossa sijaitsee DOP Almansa (1966). Kautta aikojen se on toiminut läpikulkupaikkana ylängön ja Välimeren välillä. Maaperä on kalkkipitoista, läpäisevää ja vähäravinteista. Ilmasto on ankara ja lämpötilat äärimmäiset – talvet ovat erittäin kylmät, ja kesät erittäin kuumat. Vaikka keväisin ja syksyisin koetaan myrskysateita ja raekuuroja, vuotuinen sademäärä on silti vain noin 350 mm.
Viiniköynnöksiä viljellään keskimäärin 750 metrin korkeudella ja joillakin alueilla jopa 1100 metrin korkeudella merenpinnasta.
Viinikirva ei päässyt täällä tekemään tuhojaan, jonka vuoksi köynnökset ovat pääosin vanhoja ja varttamattomia, ja rypäleet sokeripitoisia ja maultaan intensiivisiä. Alueelta löytyy muun muassa upeita vanhoja Garnacha-viljelmiä, jotka tuottavat luonteikkaita ja intensiivisen mausteisia punaviinejä. Alueen päälajike on Garnacha Tintorera.
DOP La Mancha (1973) on maailman suurin DOP-laatuluokituksen viinintuotantoalue sekä pinta-alansa että vuosituotantonsa perusteella.
Kesällä sää on armottoman kuuma ja talvella purevan kylmä. Lämpötila voi alimmillaan laskea jopa -10 °C pakkaselle ja nousta kesällä +45 °C asteeseen. Vuorokauden lämpötilavaihtelut ovat kasvukauden aikana suuret. Maaperä on paikoin hyvin kalkkipitoista, ja pidättää hyvin kosteutta. Vuotuinen sademäärä on vähäinen.
La Manchan paahteessa syntyy paljon viiniä arkikulutukseen, mutta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana DOP La Mancha on uusien tuottajien myötä noussut myös erittäin kiinnostavaksi laatuviinien tuotantoalueeksi.
DOP Manchuelan (2004) eli ”pienemmän La Manchan” viinialue on yksi Castilla-La Manchan suurimmista viininviljelyalueista. Se on tunnettu innovatiivisesta viinintuotannostaan sekä laadukkaista ja ilmeikkäistä pientilaviineistään.
Ilmasto on mannermainen, mutta alue hyötyy Välimeren tuulista ja tuulten tuomasta kosteudesta. Myös alueen kalkkipitoinen ja savinen maaperä tukee viinintuottajien työtä. Suurin osa viinitarhoista sijaitsee 600–700 metrin korkeudessa, osa jopa 1000 metrissä. Pääasiallinen rypäle on Bobal, jonka osuus kokonaistuotannosta on noin 40 %.
Toledon maakunnan pohjoisosan DOP Méntrida (1976) ulottuu vaikuttavan Sierra de Gredos -vuoriston laidalle.
Ilmasto on mannermainen; lämpötila nousee kesällä +40 °C asteeseen, ja laskee talvella pakkaselle. Vuotuinen sademäärä vaihtelee 300–450 millimetrin välillä. Maaperä on hyvin kosteuden säilyttävää hiekkaista ja ravinteikasta savimaata.
Viinitarhat sijaitsevat pääasiassa 400–600 metrin korkeudella merenpinnasta, osa 800 metrin korkeudessa. Suurimman osan viljelyalasta kattaa vanhat Garnacha-köynnökset.
Méntridassa tuotetaan todella lupaavia voimakkaita, mutta tasapainoisia punaviinejä. Täällä, kuten niin monella muulla Espanjan viinintuotantoalueella, uudet tuottajat ovat tulleet mukaan kuvaan uusine tuotantoideoineen. Méntridan viinit ovatkin saaneet viime vuosina paljon tunnustusta ja palkintoja.
DOP Mondéjar (1997)on Castilla-La Manchan pohjoisin viinintuotantoalue. Se rajoittuu lännessä Vinos de Madridiin ja etelässä La Manchaan. Viinitarhat sijaitsevat noin 800 metrin korkeudella merenpinnasta.
Alueen ilmasto on välimerellinen, mutta lämpötilat voivat kesällä nousta +40 °C:een ja talvella laskea pakkasen puolelle. Alue on osin kalkkipitoista ja savista sedimenttiä, osin hiekkaista ja soraista.
Alueen päälajike on Tempranillo. Vaaleista rypäleistä eniten viljellään Macabeo-rypälettä, mutta myös Malvar- ja Airén- rypäleitä.
DOP Ribera del Júcar (2003) on nimetty alueen läpi virtaavan joen mukaan. Sen viinitarhat sijaitsevat tasangolla, noin 750 metriä merenpinnasta. Júcar-joki vaikuttaa niin alueen lämpötilaan, kosteuteen kuin maaperän mineraalikoostumukseenkin, joka on sorainen tai savinen ja kalkkipitoinen. Ribera del Júcarin ilmasto on mannermainen; kesän keskilämpötila on noin +25 °C, ja vuorokauden lämpötilavaihtelut ovat suuret. Vuotuinen sademäärä vaihtelee 150–550 mm välillä.
Ribera del Júcarin viinit ovat intensiivisiä, mineraalisia ja tasapainoisen hapokkaita. Köynnöksistä noin puolet on 35–40-vuotiaita, mikä takaa hyvän suhteen tuotannon ja rypäleiden laadun välillä. Pääasialliset rypälelajikkeet ovat Bobal ja Moscatel de Grano Menudo.
DOP Uclés (2006) on pieni viinintuotantoalue Cuencan ja Toledon välissä, jossa on tällä hetkellä vain neljä viinitilaa, vaikka viinintuotannolla onkin pitkä historia roomalaisasutuksesta alkaen.
Alueen maaperä on ihanteellinen laadukkaiden viinien tuotantoon; köynnöksistä pääosa on yli 40 vuotta vanhoja, ja viinitarhat sijaitsevat korkealla. Ilmasto on mannermainen, keskilämpötila noin +13 °C ja sademäärä 500 mm.
Uclésissa viljellään tummia Cencibel- (eli Tempranillo), Cabernet Sauvignon- ja Merlot-rypäleitä sekä vaaleita Verdejo-, Chardonnay-, Sauvignon Blanc- ja Moscatel-rypäleitä.
La Manchan keskellä, noin 800 metrin korkeudessa sijaitsee DOP Valdepeñas (1932). Alueen vanha nimi on Valle de Peñas, eli kallioinen laakso. Alue on kesällä hyvin kuuma, mutta talvet saattavat olla varsin kylmiä. Vuotuinen sademäärä on noin 500 mm. Sateet tulevat yleensä keväällä ja syksyllä, usein rajuina myrskyinä. Raekuurojen riski keväällä on suuri. Maaperä on soraa, punasavea ja kalkkikiveä. Vähäravinteinen maaperä pienentää rypäleiden tuotantomääriä.
Valdepeñasin viinintuotantohistoria on pitkä ja monin paikoin teiden varsilla ja bodegojen pihoilla näkee suuria savisia viinin valmistukseen aiemmin käytettyjä sammioita. Vastaavanlaisia on käytetty myös Málagan ja Montilla-Morilesin alueilla. Nämä suuret sammiot ovat noin 3 metriä korkeita ja noin 1600 litraisia. Muotonsa ne ovat saaneet roomalaisajan viinisammioista.
Sammiot haudattiin osittain maahan lämpötilan pitämiseksi alhaisena. Talvikuukausina sakka laskeutui sammioiden pohjalle, eikä viiniä tarvinnut kirkastaa. Sammiot olivat avoinna ensimmäisen käymisvaiheen ajan, jonka jälkeen ne peitettiin puisilla kansilla. Toisen käymisen päätyttyä viinin valmistusta jatkettiin solera-menetelmällä.
Valdepeñasissa viljellään eniten vaaleaa Airénia ja tummaa Cencibeliä (Tempranillo). Punaviinit ovat luonteeltaan kevyehköjä, pehmeitä ja hedelmäisiä, ja valkoviinit hapokkaita ja hedelmäisiä. Lisäksi Valdepeñasissa tuotetaan kevyitä aloque- ja clarete-viinejä, joiden valmistukseen käytetään Cencibel- ja Airén-rypäleitä.
