Murcia
Murcian itsehallintoalue Espanjan kaakkoiskulmassa on yksi Iberian niemimaan vanhimmista viinintuotantoalueista, sillä viininviljelyn ovat tiettävästi aloittaneet itäiseltä Välimereltä tulleet foinikialaiset. Murcia on historiallisesti ja kulttuurisesti rikas alue, joka on myös Espanjan merkittävimpiä maatalousalueita.
Murciassa on jopa 300 aurinkoista päivää vuodessa ja lämpötila nousee kesäisin +40 °C asteeseen. Vain harvat rypälelajikkeet menestyvät Murcian paahtavan kuumassa ilmastossa ja sen kuivassa maaperässä, mutta paksukuorinen ja sitkeä alkuperäislajike Monastrell on sopeutunut ääriolosuhteisiin.
Eurooppaa 1800-luvun lopulla ravistellut viinikirvaepidemia ei juurikaan kurittanut Murcian viininviljelyä alueen kuivan maaperän vuoksi. Murcian punaviineistä tulikin tuolloin arvokasta kauppatavaraa, kun niitä kuljetettiin pohjoiseen paikkaamaan tuholaisten aiheuttamia satomenetyksiä.
DOP Bullas (1994) on erittäin vanhaa viininviljelyaluetta. Kesälämpötilat nousevat jopa +40 °C asteeseen ja talvella lämpötila laskee -4 °C tasolle. Vuoden keskilämpötila on noin +16 °C. Lokakuusta huhtikuuhun pakkaset ovat yleisiä. Keskimääräinen sademäärä on erittäin alhainen, vain noin 300 mm, mutta syys-lokakuussa rankkasateet ja myrskyt voivat vahingoittaa viinitarhoja.
Maasto on mäkistä ja maisema koostuu pienistä laaksoista, joissa on omat mikroilmastonsa. Maaperä on kalkkipitoista, vähäravinteista ja läpäisevää, ja rinteillä paikoin niin kovaa, että se on murskattava mekaanisesti ennen viiniköynnösten istuttamista. Suuri osa alueen viinitarhoista sijaitsee vuorten rinteillä yli 600 metrin korkeudessa merenpinnasta. Alue on tunnettu vahvoista Monastrell-viineistään.
DOP Jumilla (1966) on myös vanhaa viininviljelyaluetta. Se vältti 1800-luvun lopun viinikirvatuhot, mutta kirva iski yllättäen Jumillan viiniviljelmiin vuonna 1989. Tämä vähensi seuraavan viiden vuoden aikana tuotantoa jopa 60 prosenttia. Köynnösten uudelleenistutus ja varttaminen oli hidasta, mutta mahdollisti samalla uusien viininviljely- ja valmistusmenetelmien omaksumisen.
Jumillan maisemaa leimaa vuorten ympäröimät laaksot ja tasangot. Laaksoissa viiniviljelmät ovat noin 300 metrin ja ylängöillä jopa 900 metrin korkeudessa. Maaperä on tummaa, hiekkaista ja kalkkipitoista, ja se säilyttää hyvin kosteuden, minkä ansiosta viiniköynnökset selviävät pitkistäkin kuivuusjaksoista.
Ilmasto on mannermainen; talvet ovat kylmiä ja lämpötilat painuvat pakkaselle, kun taas kesällä lämpötila voi nousta yli +40 °C asteen. Alue on hyvin vähäsateinen ja sadetta saadaan vuodessa vain noin 300 mm. Kevät- ja syyssateet voivat kuitenkin olla erittäin rankkoja ja halla on viljelmien uhkana huhtikuuhun saakka.
Jumilla on kuuluisa melko vahvoista ja täyteläisistä Monastrell-punaviineistään. Monastrell edustaakin noin 70 % alueen viininviljelyalasta.
Jumillassa tuotettujen viinien etiketeistä voi toisinaan löytää pie franco-merkinnän. Ilmaisu käännetään joskus virheellisesti tarkoittamaan ranskalaista, mutta sen oikea käännös on suora jalka tai juuri. Kyseessä on varttamaton, eli suorajuurinen viiniköynnös, joka on yksi kasvi juuresta versoon. Kun köynnöksiä ei ole vartettu perusrunkoihin, kasvin pääjuuri pystyy tunkeutumaan syvälle maaperään ja uuttamaan sieltä rypäleisiin mineraalisuutta.
Varttamattomat viinitarhat ovat harvinaisia ja arvostettuja. Pie franco -köynnösten rypälesato on usein melko alhainen, joten niistä tuotetut viinit ovat yleensä korkealaatuisia ja maultaan intensiivisiä. Jumillan lisäksi pie franco -viinejä löytyy Manchuelasta.
Viinikirva tuhosi suuren osan Euroopan viiniviljelmistä vuoden 1863 jälkeen. Viinikirva kaivautuu maaperään ja tuhoaa kasvin sen juurien kautta. Hiekkaisemmissa ja kuivemmissa maaperissä, joissa maa murenee, viinikirva ei kykene leviämään kasvista toiseen. Näin myös osa Espanjan kuivilla alueilla viljellyistä viiniköynnöksistä säästyi viinikirvatuhoilta.
Taistelu viinikirvatuhoja vastaan kesti yli 30 vuotta, ja se tehtiin käyttämällä amerikkalaista alkuperää olevia perusrunkoja, jotka olivat luonnostaan vastustuskykyisiä viinikirvalle. Nykyään amerikkalaiset perusrungot muodostavatkin valtaosan maailman viiniviljelmistä. Vain Latinalaisessa Amerikassa on paljon viinitarhoja, joita ei ole vartettu.
DOP Yecla (1975) sijaitsee Murcian alueen pohjoisimmassa nurkassa. Sitä ympäröi Jumilla etelässä ja lännessä, Almansa pohjoisessa ja Alicante idässä. Se on vanhaa viininviljelyaluetta, jossa viiniä tiedetään viljellyn jo yli 2000 vuotta sitten.
Ilmasto on mannermainen ja välimerellinen. Kesät ovat pitkiä, kuumia ja kuivia ja talvet kylmiä. Talvisin voi pakkasta olla jopa -10 °C. Sademäärä on 400 millimetriä vuodessa, ja sadetta saadaan syksyllä ja keväällä joskus rajuinakin myrskyinä. Maaperä on kalkkipitoista, hiekkaista ja vähäravinteista, ja hyvin vettä läpäisevää.
Viinitarhat sijaitsevat Välimeren ja La Manchan ylängön välissä 400–800 metrin korkeudella merenpinnasta. Alue tunnetaan Monastrellin kotiseutuna.
