Kanariansaaret
Kanariansaaret tuottaa hyvin omaleimaisia viinejä, joiden makuprofiiliin vaikuttaa ennen muuta merelliset olosuhteet ja saarten vulkaaninen maaperä. Jokainen saari on erilainen, ja maaperä vaihteleva – kevyitä kivisiä maaperiä, raskasta basalttia, hiekka- ja savimaata sekä vulkaanista maa-ainesta ja tuhkaa. Itäiset saaret ovat matalampia ja tasaisempia ja niiden ilmasto on kuiva ja aavikkomainen. Läntiset saaret ovat puolestaan korkeammalla meren pinnan yläpuolella ja niiden ilmasto on monimuotoisempi. Pohjoiset pasaatituulet viilentävät lämpötiloja ja tuovat kosteutta.
Kanariansaarilla on valtava rypälelajikkeiden monimuotoisuus, ja erilaisia viljeltäviä lajikkeita on yli sata. Koska saariryhmä vältti viinikirvatuhot, siellä on säilynyt vanhoja kotoperäisiä lajikkeita, jotka ovat muualta hävinneet. Yksi helmistä on vulkaanisessa tuhkassa kasvamaan sopeutunut Malvasía Volcánica, joka on Malvasía Aromátican ja Marmajuelon luonnollinen risteytys. Muita tummia alkuperäislajikkeita ovat arvostettu ja syvän makuisia viinejä tuottava Baboso, kevyiden, mausteisten ja pippuristen punaviinien suosittu Listán Negro sekä vulkaaniseen maaperään sopeutunut Vijariego (eli Verijadiego). Marmajuelo on harvinainen vaalea lajike, josta tuotetaan aromaattisia ja aavistuksen mineraalisia viinejä. Lisäksi Malvasía Aromática on saarten tärkeä rypäle, joka on portugalilaisten uudisasukkaiden 1400-luvun lopulla saarille tuoma lajike, jota on kuitenkin viljelty jo niin kauan, että se katsotaan kotoperäiseksi. Viime vuosina on tehty merkittävää työtä monien alkuperäislajikkeiden elvyttämiseksi.
Saariryhmä on hyvin vanhaa viininviljelyaluetta, ja tuottaa tällä hetkellä ainutlaatuisia viinejä. Kanariansaarten viinit ovat yhtä monimuotoisia kuin jokainen saariryhmään kuuluva saarikin. Lanzarotelle tyypillisiä ovat Malvasía Volcánica, La Palmalle Malvasía Aromática, La Gomeralle Forastera, ja El Hierrolle Baboso sekä Vijariego Blanco ja Negro.
Kanariansaarilla on kaikkiaan kymmenen DOP-aluetta, joista viisi on Teneriffan saarella.
Teneriffan eteläosan DOP Abona (1996) on yksi Euroopan korkeimmalla sijaitsevista viininviljelyalueista. Alueen viinitarhat ovat 300-1700 metrin korkeudella Teiden rinteillä.
Alempana sijaitsevat viinitarhat nauttivat erittäin kuumasta ja aurinkoisesta ilmastosta, jota kuitenkin pasaatituulet viilentävät. Korkeammalla sateita saadaan useammin, ilma on kosteampaa ja lämpötilat alhaisemmat. Pilvikorkeuden yläpuolella ilmasto on kuivempaa ja vuorokauden lämpötilavaihtelut suuret.
Alueen maaperä on vulkaaninen, korkeammilla rinteillä savinen. Koska sademäärä on niukkaa (350-550 mm), viininviljelijät peittävät usein pintamaan vulkaanisella hiekalla kosteuden pidättämiseksi.
El Hierro on karun kaunis Kanariansaarten pienin ja läntisin saari. DOP El Hierron (1995) viinitarhat ovat 125–700 metrin korkeudessa merenpinnasta ja ne on istutettu jyrkille rinteille rakennetuille kiviterasseille. Viinikirva ei koskaan saavuttanut saarta, joten sieltä löytyy useita alkuperäislajikkeita, joita ei ole vartettu amerikkalaiseen perusrunkoon.
Ilmasto on leuto, lähellä merenpintaa melko kuiva ja korkeammalla kosteampi. Lämpötilavaihtelut ovat läpi vuoden pieniä. Sademäärä vaihtelee 150-400 mm välillä. Kesän pasaatituulet tuovat saarelle kosteutta. Maaperä on paikoin savimaata ja paikoin kalkkipitoista hiekkaa tai vulkaanista tuhkaa.
La Gomera on erittäin vuoristoinen saari ja viiniköynnösten viljely siellä on työlästä. DOP La Gomeran (2009) viiniköynnökset on istutettu jyrkille rinteille kivipengerryksille 300 – 700 metrin korkeudelle merenpinnasta. Perinteisesti köynnöksien on annettu kasvaa maata pitkin, mutta köynnöksiä on myös kasvatettu säleiköissä (en espaldera). Saari on niin sanottua sankarillisen viininviljelyn aluetta (heroic viticulture) ja jyrkkien rinnetarhojen vuoksi sadonkorjuussa käytetään köysiä ja nostureita.
Viinikirva ei koskaan saavuttanut La Gomeraa, mikä on mahdollistanut monimuotoisen viininviljelyperinteen säilyttämisen. Valkoviinit ovat saarelle tyypillisiä. Kolme neljäsosaa viinitarhoista kattaa Forastera Gomera (Forastera Blanca) -lajike, jota viljellään lähes yksinomaan La Gomeralla.
La Palma on Kanarian saarista vehrein. Sen vaihteleva topografia tarjoaa monimuotoisen mikroilmaston ja terroirin DOP La Palman (1994) viineille. Tarhat ovat pieniä, ja ne on istutettu terassirakenteisiin jyrkille rinteille 200–1400 metrin korkeuteen merenpinnasta.
Saaren ilmasto on leuto ja pasaatituulet tuovat viinitarhoille pilvipeitettä ja kosteutta. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on noin 400 mm. Pohjoisempana maaperä on hedelmällistä, kun taas etelässä ja idässä se on vulkaanista sekä mineraali- ja ravinnepitoista.
Kaksi La Palman viineistä on hyvin perinteisiä Kanariansaarilla: Malvasía de la Palma on luonnostaan makea viini, joka valmistetaan myöhään korjatuista rypäleistä ja perinteinen Vino de Tea on saarten mäntytynnyreissä kypsytetty pehmeän tanniininen ja hedelmäinen viini, jonka maussa on yrttisyyttä ja mentolin vivahteita.
Lanzarote on Kanariansaarten itäisin saari ja kuuluisa tummasta, tulivuoren tuhkan peittämästä maaperästään. Myös DOP Lanzaroten (1994) viljelykäytännöt ovat poikkeukselliset, sillä viininviljelijöiden on kaivettava köynnöksille kasvupaikka lapilli– eli picón-kerroksen läpi löytääkseen hiekkaisen ja savisen pintamaan. Saaren pohjoisosassa tuhkakerros ulottuu 30 cm:n ja saaren keskellä jopa kahden metrin syvyyteen. Istutuskuoppien ympärille rakennetaan vielä muureja suojaamaan viiniköynnöksiä saarta piiskaavilta Saharan tuulilta.
Lanzaroten ilmasto on merituulten ansiosta lauhkea. Vaikka vuotuinen sademäärä onkin vain noin 150 mm ja keskittyy enimmäkseen syksyyn, ilmankosteutta nostaa saaren hyvin usein peittävät pilvet. Lisäksi tuhkakerros estää kosteuden haihtumista ja pitää maaperän lämpötilan tasaisena.
Malvasía Volcánica on Lanzaroten yleisimmin viljelty vaalea rypälelajike, josta valmistetaan niin kuivia, puolikuivia ja makeita viinejä, kuin myös kuohuviinejä, ja jopa liköörejä.
Teneriffan koillisosan DOP Tacoronte-Acentejo (1992) on saaren vanhin laatuluokitettu viininviljelyalue. Ilmasto on välimerellinen, ja alueella on kiinnostavia mikroilmastoja. Atlantin valtameri tarjoaa kosteuden, lämpötilat ovat leudot ja tasaiset ja sumua saadaan usein. Rakeet, voimakkaat tuulet ja satunnaiset helleaallot voivat kuitenkin kurittaa viinitarhoja.
Maaperä on erittäin hedelmällistä ja siinä on runsaasti orgaanista ainesta ja mineraaleja, erityisesti typpeä, kaliumia ja fosforia. Pohjamaa on vulkaanista.
Viinitarhat sijaitsevat pengerretyillä rinteillä, jopa kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Tacoronte-Acentejo tuottaa Teneriffan ehkä parhaita viinejä ja sitä pidetään usein myös Kanariansaarten innovatiivisen laatuviinin suunnannäyttäjänä. Punaviinit muodostavat 80 % alueen tuotannosta. Ne ovat tasapainoisen hedelmäisiä ja raikkaita, ja niiden mausta voi löytää kirsikan ja granaattiomenan vivahteita.
DOP Valle de Güímar (1996) sijaitsee Teneriffan itäosassa, DOP Abonan ja DOP Tacoronte-Acentejon välissä. Pääosa viinitarhoista on Teide-tulivuoren jyrkillä rinteillä 600–800 metrin korkeudessa, mutta korkeimmillaan viiniköynnöksiä viljellään jopa 1500 metrissä. Valle de Güímar onkin yksi Euroopan korkeimmalla sijaitsevista viinialueista.
Ilmasto on leuto ja kuiva, ja pasaatituulet ovat voimakkaat. Sadetta saadaan 300-800 mm vuodessa, ja aurinkoa paljon (noin 3000 h). Alemmilla rinteillä maaperä on hiekkainen, keskirinteillä kivinen ja vulkaaninen ja ylemmillä rinteillä savinen.
Valle de Güímar on suhteellisen pieni tuotantoalue, mutta lupaava ja persoonallinen. Viinit ovat kiinnostavia erityisesti alueen vulkaanisen maaperän ansiosta. Valkoviinit muodostavat suurimman osan tuotannosta, ja Listán Blanco edustaa yli 60 % viljellyistä rypäleistä. Muita tärkeitä vaaleita lajikkeita ovat Gual (Bual) ja Malvasia Blanca. Listán Negro on merkittävin tumma rypäle, ja siitä valmistetaan niin nuoria ja hedelmäisiä kuin vahvempia tynnyrikypsytettyjä punaviinejä.
Teneriffan pohjoisrannikon DOP de la Orotava (1995) sijaitsee Teide-vuoren hedelmällisillä rinteillä keskimäärin noin 800 metrin korkeudella merenpinnasta. Ilmasto on Atlantin pehmentämä ja lauhkea. Viinitarhat ovat usein pasaatituulten aiheuttaman sumun peitossa, ja ne voivat kärsiä äkillisistä myrskyistä ja voimakkaista tuulenpuuskista. Maaperä on läpäisevää ja mineraalipitoista ja vulkaanisuuden myötä hieman hapanta.
Alue on kuuluisa harvinaisesta viininviljelymenetelmästään cordón trenzado, suomeksi ”punottu naru”. Tässä viiniköynnöksen oksat punotaan niin, että ne ajan myötä muodostavat jäykän säleikön, jonka päälle uudet viiniköynnökset kasvavat. Menetelmä on mahdollistanut varttamattomien köynnösten istuttamisen myös sellaisille rinteille ja alueille, joilla on rajatusti viljelykelpoista maata.
DOP Ycoden-Daute-Isora (1994) sijaitsee Teneriffan länsiosassa ja se on saanut nimensä samannimisen tulivuoren mukaan. Ilmasto on yksi Teneriffan kuumimmista, vaikkakin talvella lämpötilat voivat laskea pakkaselle. Vuotuinen keskilämpötila on noin +19 °C ja sademäärä noin 540 mm. Kesäkaudella pasaatituulet tuovat viljelmille kosteutta.
Osa viljelmistä on lähellä merenpintaa, osa jopa 1500 metrissä. Tämän vuoksi sadonkorjuu kestää heinäkuusta lokakuuhun. Viiniköynnökset on istutettu useimmiten maaperään, jossa on vulkaanista tuhkaa ja kiviä. Rannikon maaperä on hiekkaista, sisämaassa savisempaa. Erilaisten viinilaatujen määrä on laaja.
DOP Islas Canarias (2012) luokittelu kattaa kaikki Kanariansaaret ja sallii laajemman valikoiman rypälelajikkeita kuin yksittäiset DOP-alueet.
Todettakoon vielä, että vaikka Fuerteventuran saarella viljellään tällä hetkellä vain vähän viiniä, saarella on meneillään hankkeita vanhojen viinitarhojen elvyttämiseksi.