Grupo Fuente Oy

Catalunya, Cataluña, Katalonia (Barcelona, Girona, Lleida, Tarragona)

Katalonia (katalaaniksi Catalunya ja espanjaksi Cataluña) on yksi Espanjan vauraimmista itsehallintoalueista. Kataloniassa kohtaavat historia, luonto, arkkitehtuuri ja gastronomia. Ilmasto vaihtelee rannikon välimerellisestä sisämaan mannermaiseen ja Pyreneiden vuoristoiseen. Maaperän, pinnanmuodostuksen ja mikroilmastojen monimuotoisuus tukee laatuviinien tuotantoa.

Katalonia tunnetaan laadukkaista punaviineistään (esimerkiksi Priorat ja Montsant) ja valkoviineistään (esimerkiksi Penedès). Ehkä erityisen hyvin se tunnetaan kuitenkin pienestä Sant Sadurní d’Anoian kaupungista, joka on cavan kotipaikka ja Espanjan kuohuviinituotannon keskus.

Katalonialaisen viinikulttuurin juuret juontuvat 200-luvulle ennen ajanlaskumme alkua, kun Espanjan pohjoisosiin tulleet roomalaiset havaitsivat, että Välimeren rannikkoseutu tarjoaa viiniköynnöksille ihanteelliset kasvuolosuhteet.

Katalonialaiset viinit tulivat laajemmin tunnetuiksi 1800-luvulla, kun ranskalaiset viinikauppiaat ihastuivat Katalonian hedelmäisiin viineihin etsiessään mahdollisuuksia korvata viinikirvan tuhoamia Ranskan viljelmiä.

Pieni DOP Alella (1956) Barcelonan pohjoispuolella on vanhaa viinintuotantoaluetta, joka on vuosien mittaan kutistunut kolmannekseen Barcelonan kiinteistörakentamisen myötä.

Ilmasto on välimerellinen ja lauha, ja alue hyötyy merituulten tuomasta viileydestä ja kosteudesta. Samalla rannikon vuoristo suojaa sitä kylmimmiltä tuulilta ja vangitsee mereltä tulevaa kosteutta muodostaen kiinnostavan mikroilmaston. Vuotuinen sademäärä on noin 700 mm. Loppukesällä ja syksyllä voidaan kokea rajuja myrskyjä, talvella ja keväällä viljelmiä uhkaa halla ja pakkaset.

Maaperä on savi- ja kalkkipitoinen, rannikolla hiekkainen. Alellan pintamaa eli sauló on vaaleaa ja huokoista hiekkamaata, joka säilyttää hyvin lämmön, mikä edistää rypäleiden kypsymistä ja laadukkaiden viinien tuotantoa.

Alella on tunnettu raikkaan aromaattisista valkoviineistään, mutta se tuottaa myös elegantin täyteläisiä, hedelmäisiä ja mineraalisia punaviinejä. Pääasialliset lajikkeet valkoviinien tuotannossa ovat Pansa Blanca (Xarel.lo), Garnatxa Blanca, Picapoll Blanca ja Chardonnay. Tummista rypäleistä viljellään muun muassa Garnatxa Negra, Ull de Lebre (eli Tempranillo) ja Mataró (eli Monastrell) -lajikkeita.

DOP Catalunya (2001) kattaa koko itsehallintoalueen. Se perustettiin mahdollistamaan laatuluokitus niille katalonialaisille viinitiloille, jota eivät kuulu muihin DOP alueisiin. Viinintuotanto on kasvanut nopeasti, sillä kun vuonna 2003 DOP Catalunya tuotti 22 miljoonaa pulloa, nyt viiniä tuotetaan yli 60 miljoonaa pulloa vuodessa. Alue kattaa 426 kunnan alueella kaikkiaan noin 37 hehtaaria osin hyvinkin vanhoja viinitarhoja.

DOP Cava (1986) muodostuu useasta erillisestä alueesta eri puolilla Espanjaa, mutta 95 % cavasta tuotetaan Penedèsin alueella. Muut cava-alueet ovat Barcelonassa, Ebro-jokilaaksossa, Valenciassa ja Extremadurassa.

Espanjalaisen kuohuviinin juuret ovat Kataloniassa, jossa Codorníu-viinitilan Josep Raventós ryhtyi Ranskan samppanjan inspiroimana kehittämään ”xampany”-kuohuviiniä vuonna 1872. Samoihin aikoihin paikalliset viinintuottajat istuttivat vaaleita alkuperäislajikkeita, kuten Macabeo, Xarel-lo ja Parellada, viinikirvan tuhoamiin tummia rypäleitä aiemmin tuottaneisiin tarhoihin.

Espanjassa käytetyt nimitykset xampany, champán ja champaña korvattiin vuonna 1959 kellaria tarkoittavalla sanalla “cava” Ranskan painostettua Espanjaa luopumaan samppanja-sanan käytöstä.

Laadukkaan cavan ohella Penedèsissä on viime vuosina ryhdytty tuottamaan myös DOP Penedès-luokiteltua Clàssic Penedès -kuohuviiniä sekä Corpinnat-kuohuviiniä, joka on oma erillinen laatuluokituksensa. Näistä löytyy lisää tietoa alempaa kohdasta DOP Penedès.

DOP Conca de Barberà (1985) sijaitsee Tarragonan maakunnan pohjoisosassa. Suurin osa viinitarhoista sijaitsee historiallisen Montblancin kaupungin ympäristössä, Francolí- ja Anguera-jokien laaksoissa, ja niitä suojaa vuoristot kaikista ilmansuunnista. Alue on pääosin tasaista ja 350–600 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Ilmasto on lauhkea ja välimerellinen, kesät ovat kuumat (+ 35 °C) ja talvet kylmät (- 6 °C). Korkeimmalla sijaitsevilla viinitarhoilla on keväällä hallanvaara. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on noin 500 mm ja ilmankosteus on hieman korkeampi kuin naapurialueilla.

Maaperä on pääosin tummaa, kalkkipitoista ja vähäravinteista, paikoin punertavaa savimaata. Sierra de Pradesin juurella on myös liuskekiveä.

Vaaleista rypäleistä yleisimmät ovat Parellada, Macabeo ja Sumoll Blanc ja tummista Trepat, Ull de Llebre (eli Tempranillo), Garnatxa Negra ja Sumoll Negre. Conca de Barberàn valkoviinit ovat usein raikkaita ja kevyitä ja punaviinit täyteläisiä ja niistä löytyy myös kiinnostavaa yrttisyyttä.

Alueella oli viinintuotantoa jo roomalaisaikana, mutta tuotanto elpyi kuitenkin vasta keskiajalla osin Santa Maria de Pobletin luostarin ja osin Barberán temppeliritarien ansiosta. Viinien vienti Pohjois-Eurooppaan ja Amerikan mantereelle oli merkittävää 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin saakka. Tänä aikana rakennettiin paljon pengerviljelmiä viljelyalan lisäämiseksi ja myös rautatie tehostamaan viinin kuljettamista rannikolle.

DOP Costers del Segre (1988), suomennettuna Segren jokiranta, koostuu seitsemästä alueesta Pyreneiden vuoriston ja Ebro-joen välissä. Se on kiinnostava viinialue, jossa tuotetaan omaleimaisia viinejä, joissa paikallisia rypälelajikkeita yhdistetään taidolla ranskalaisiin lajikkeisiin.

Ilmasto on mannermainen, mutta Välimeren ja Pyreneiden vaikutus tuo siihen oman lisänsä. Suuret lämpötilavaihtelut niin eri vuodenaikoina kuin vuorokauden sisällä luovat hyvät olosuhteet viininviljelylle. Kesällä lämpötila nousee noin 35 °C asteeseen, ja laskee talvella pakkasen puolelle. Keskimääräinen sademäärä on noin 450 mm, lännessä vain 300 mm.

Alueen viinitarhat ovat maantieteellisesti hajallaan ja 250–1100 metrin korkeudella merenpinnasta. Maaperä on pääasiassa kalkkipitoinen.

Alueen valkoviinit ovat usein kevyen hedelmäisiä ja miellyttävän hapokkaita ja punaviinit lämpimän aromikkaita, ja niistä saattaa löytyä hienoa yrttisyyttä.

DOP Empordà (1972) on erittäin vanha viinialue Katalonian koillisnurkassa lähellä Ranskan rajaa. On todennäköistä, että foinikialaiset toivat viiniköynnökset Empordàan 5. vuosisadalla eaa. Ensimmäinen kirjallinen dokumentti alueelta on Sant Pere de Rodesin luostarissa kirjoitettu viinitutkielma vuodelta 1130.

Maaperä on valtaosin hiekkaista ja vähäravinteista ja siis ihanteellista laatuviinin tuotannolle. Osa viinitarhoista on merenpinnan tasolla, osa tarhoista nekin vain noin 250 metrin korkeudessa.

Ilmasto on välimerellinen, kesät ovat kuumia, mutta merituulten viilentämiä ja talvet leutoja. Sadetta saadaan 600–700 mm vuodessa. Leimallisen piirteen Empordàn ilmastoon tuo kuiva, kylmä ja voimakas pohjoistuuli, Tramontana, joka voi puuskissa saavuttaa jopa 200 km/h nopeuden. Viinitarhojen lähellä näkeekin usein kivimuureja tai sypressirivistöjä, joilla viljelmiä suojataan kovalta tuulelta. Tuuli kuitenkin vähentää homeen ja tuholaisten esiintymistä, ja helpottaa luomuviljelyä.

Empordàn punaviinit ovat kiinnostavan monivivahteisia, täyteläisiä ja tasapainoisia, ja valkoviinit raikkaita ja aromikkaita. Yleisimmin viljellyt paikalliset rypäleet ovat Cariñena, Garnatxa, Macabeo, Muscat ja Monastrell. Alueen erikoisuus on Garnatxa de l’Empordà, eli Garnatxa-rypäleistä valmistettu luonnostaan ​​makea, pehmeän täyteläinen jälkiruokaviini.

DOP Montsant (2002) on saanut nimensä sen pohjoispuolen Montsant-vuoristosta. Alueen maasto on karua ja jyrkkää, ja sitä rajaa vuorijonot myös idässä ja lännessä. Etelässä Montsant avautuu kohti Ebro-jokea, ja maasto muuttuu loivemmaksi. Viinitarhat sijaitsevat 50–700 metrin korkeudessa. DOP Montsantin keskellä on vanha viinialue DOCa Priorat.

Ilmastoon vaikuttavat karu vuoristomaasto, Ebro-joki ja merituulet. Vaikka ilmasto onkin välimerellinen, siinä on myös mannerilmaston piirteitä. Kesät ovat kuivia ja kuumia, talvet kylmiä. Monin paikoin löytyy kiinnostavia mikroilmastoja. Vuotuinen sademäärä on 400–700 mm, mutta viiniköynnökset hyötyvät myös kesäiltapäivien kosteista merituulista. Maaperä on kalkkisavea, graniittihiekkaa ja liuskekiveä.

Montsantin punaviinit ovat usein täyteläisiä ja aromikkaita, vanhoista Garnatxa, Cariñena ja Tempranillo -köynnöksistä valmistettuja. Lisäksi tuotetaan kevyempiä punaviinejä, sekä hedelmäisen raikkaita valko- ja rosé-viinejä. Ilmasto soveltuu erinomaisesti myös väkevöidyn Garnatxa-viinin valmistukseen.

DOP Penedès (1932) on Katalonian vanhin viininviljelysalue. Arkeologisten löytöjen perusteella tiedetään, että alueella on viljelty viiniköynnöksiä satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua.

Yli 25 000 hehtaaria viinitarhoja levittäytyy meren ja vuorten väliin, puoliväliin Barcelonaa ja Tarragonaa. Tästä viljelyalasta kuitenkin vain noin 5 000 hehtaaria on DOP Penedès-laatuluokituksen käytössä, muut tarhat tuottavat rypäleitä DOP Cava -kuohuviinien valmistukseen.

Espanjan ensimmäiset luomuviinit tuotettiin Penedèsissä vuonna 1979 ja vuodesta 2025 alkaen kaikki DOP Penedèsin viinintuotanto on ollut luomua.

Ilmasto on välimerellinen eli leuto ja lämmin, mutta rannikon läheisyyden ja maaperän korkeuserojen vuoksi Penedèsistä löytyy kiinnostavia mikroilmastoja.

Penedès tunnetaan erityisesti laadukkaista ja aromikkaista valkoviineistään. Tärkein lajike on Xarel·lo, josta tuotetaan pehmeän hedelmäisiä ja miellyttävän hapokkaita viinejä. Muita laajemmin viljeltyjä vaaleita lajikkeita ovat paikalliset Macabeo ja Parellada sekä kansainväliset Chardonnay, Riesling ja Sauvignon Blanc. Alueen punaviinit ovat täyteläisiä ja pehmeän tanniinisia, ja roséet hienostuneen aromikkaita.

Myös laadukkaat kuohuviinit kuuluvat oleellisesti DOP Penedèsin valikoimaan. Vaikka Espanjan cava-tuotannon keskus, Sant Sadurnì d’Anoia, sijaitsee Penedèsissä, DOP Penedèsin kuohuviinit eivät ole DOP Cavaa, vaan Clàssic Penedès -luokiteltuja. Ensimmäiset Clàssic-kuohuviinit tuotiin markkinoille vuonna 2014.

Clàssic-tuottajat eivät saa ostaa rypälemehua toisilta viinitiloilta ja kaikkien tuotantovaiheiden on tapahduttava tuottajan omissa tiloissa. Clàssic-viinien vähimmäiskypsytysaika on 15 kuukautta, kun se cavalla on 9 kuukautta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki Clàssic-viinit vastaavat vähintään cava-luokituksen Reserva-tasoa.

Lisäksi Penedèsissä tuotetaan Corpinnat-kuohuviiniä. Tämä laatuluokitus syntyi, kun osa tuottajista irrottautui vuonna 2017 DO Cava-luokituksesta ja otti käyttöön tiukemmat laatukriteerit. Kaikki Corpinnat-kuohuviinit on valmistettu käsin poimituista rypäleistä, kuohuviinin valmistus tapahtuu kokonaan kyseisillä tiloilla ja viinejä kypsytetään aina vähintään 18 kuukautta.

Sana Corpinnat tarkoittaa Penedèsin sydämessä syntynyttä. Cor on katalaania, ja tarkoittaa sydäntä, Pinnae on latinaa, ja tarkoittaa jyrkännettä tai kallioista maaperää ja Nat on katalaania ja tarkoittaa syntynyttä. Pinnae on itse asiassa myös Penedès-nimen etymologinen alkuperä.

Heti Barcelonan luoteispuolella on DOP Pla de Bages (1997), joka on yksi Espanjan pienimmistä laatuluokitelluista viinintuotantoalueista. Sen tuotantoala on vain alle 500 hehtaaria, kun se 1800-luvun lopulla oli Katalonian suurin. Tuolloin viinitarhat levisivät 27 700 hehtaarin alalle, ja vielä 1920-luvullakin viinitarhoja oli lähes 25 000 hehtaaria.

Nykyiset viinitarhat sijaitsevat pääasiassa Llobregat-joen ja sen sivujokien laaksoissa. Bagesin alueella on välimerellinen mannerilmasto ja ihanteelliset olosuhteet viininviljelylle: vähäinen sademäärä, suuret lämpötilavaihtelut, savi- ja kalkkipitoinen maaperä ja hyvä mikroilmasto.

Bages on erittäin vanhaa viininviljelyaluetta. Bages-nimen kerrotaan juontuvan roomalaisesta Bacasisin kaupungista, joka puolestaan on saanut nimensä viininjumala Bacchuksen mukaan. Bagesista on tehty paljon arkeologisia löytöjä kuten keramiikanpala 1. tai 2. vuosisadalta eaa., johon on kaiverrettu sana VINUM, ja 4. tai 5. vuosisadalta jaa. peräisin oleva viininpuristimen pohja sekä mosaiikkilattioita, joissa on kuvattuna viinirypäleitä ja viiniköynnöksiä.

Viinikirvan tuhottua Ranskan viiniköynnökset viinien kysyntä nousi äkillisesti, hinnat moninkertaistuivat ja maanviljelijät laajensivat tarhojaan myös vuorten rinteille. Vaikeakulkuisen maaston vuoksi rypäleiden kuljettaminen tiloille oli kuitenkin hidasta ja hankalaa, joten viljelijät rakensivat viinitarhojen viereen säiliöitä viininvalmistusta varten. Näitä kivisiä rakennelmia on säilynyt erityisesti Vall del Flequerin laaksossa, joka on myös UNESCOn kulttuuriperintökohde. Bagesin pohjoisosista löytyy lisäksi vanhoja kallioon hakattuja altaita, joita on käytetty viinin valmistukseen keskiajalla.

Tuotantomäärien romahtaminen 1900-luvulla johtui useastakin syystä. Viinikirvan jälkeinen viinintuotanto edellytti köynnösten varttamista ja kuparisulfaatin käyttöä. Kaikki tämä vaati viljelijöiltä enemmän aikaa ja rahaa. Vuoteen 1950 mennessä suurin osa alueen viiniköynnöksistä oli hävitetty maanomistukseen liittyneiden jännitteiden, sisällissodan, korkeiden viljan hintojen ja liikenneyhteyksien parantumisen vuoksi. Tämänkin jälkeen viinitarhojen määrä väheni asteittain, koska rypäleitä ei voitu korjata rinneviljelmiltä koneellisesti.

Bages tuottaa kiinnostavia ja omaleimaisia viinejä, joista löytyy yrttisyyttä, kuten laventelia, timjamia ja rosmariinia. Vaaleista lajikkeista ehkä kiinnostavin on kotoperäinen Picapoll, josta tuotetuista viineistä löytää yrttisyyden lisäksi sitrusta, kuten greippiä, ja toisinaan myös jasmiininkukan vivahteita. Tummista lajikkeista kiinnostavia ovat lähes unohdettu Mandó, josta tuotetaan laadukkaita ja persoonallisia viinejä, ja Sumoll, jonka raikkaus ja tanniinisuus tukee myös hyvien roseeviinien valmistusta.

Noin sata kilometriä Barcelonasta etelään sijaitsee DOCa Priorat, espanjaksi Priorato, (DOCa 2006, DO 1954), joka on toinen Espanjan kahdesta korkeimman laatuluokan viinintuotantoalueesta. Monet pitävät Prioratin punaviinejä Espanjan parhaimpina. Kaukana historiassa ovat ne ajat, jolloin viinejä kritisoitiin niin vahvoiksi, että niiden juomiseen tarvittiin veistä ja haarukkaa.

Priorat on saanut nimensä 1100-luvulla perustetun Scala Dei-kartusiaaniluostarin mukaan, vaikka viiniköynnöksiä todennäköisesti viljeltiinkin siellä jo ennen roomalaisaikaa. Kun viinikirva tuhosi viinitarhat 1800-luvun lopulla, tilalle istutettiin manteli-, hasselpähkinä- ja oliivipuita. Viinintuotanto supistui tuolloin myös väestökadon vuoksi. Vasta 1980-luvulla pari visionääristä viinintekijää oivalsi Prioratin ainutlaatuisen maaperän ja vanhojen köynnösten potentiaalin huippulaatuisten viinien tuottamiseen.

Prioratin alue on vulkaanista alkuperää, mikä antaa maaperälle viininviljelyn kannalta kiinnostavia ominaisuuksia. Maaperä pakottaa viiniköynnösten juuret etsimään kosteutta syvältä ja kiillehiukkaset heijastavat auringonvaloa ja varastoivat lämpöä. Maapohja on mineraalipitoista liuskekiveä ja kvartsiittia, ja noin puolen metrin paksuinen pintamaa on hajonnutta liuskekiveä ja kiillettä (llicorella). Vastaavaa ei löydy mistään muualta Espanjasta.

Ilmasto on välimerellinen; kesälämpötilat nousevat yli +35 asteen, ja painuvat talvella pakkaselle. Prioratissa sataa noin 500 mm vuodessa. Voimakkaat tuulet ja myrskyt ovat yleisiä, ja myös hallan, rakeiden ja kuivuuden riski on suuri. Serra de Montsant -vuoristo suojaa viinitarhoja kylmiltä pohjoistuulilta, mutta laaksoissa kohtaavat kylmät ja kuivat luoteistuulet (katalaaniksi Cerç, espanjaksi Cierzo, Mestral, Mistral) ja viileämmät ja kosteammat merituulet (Garbinada). Juuri nämä tuulet ja lämpöä varaava llicorella‑liuskekivimaaperä antavat Prioratin viineille niiden voimakkaan, raikkaan ja mineraalisen luonteen.

Viinitarhat sijaitsevat luonnonkauniissa maastossa, usein hyvinkin jyrkillä rinteillä. Koneellinen sadonkorjuu on mahdotonta ja viiniköynnösten viljely vaatii paljon käsityötä. Kun sadot lisäksi ovat pieniä, Prioratin viinit ovat usein kalliimpia kuin muilla alueilla tuotetut.

Prioratin punaviinit ovat tummia ja intensiivisiä, päärypäleinä Garnatxa ja Cariñena, joita kansainväliset lajikkeet, kuten Syrah, Cabernet Sauvignon ja Merlot, täydentävät. Prioratissa tuotettujen valkoviinien päärypäleinä on Garnatxa blanca, Macabeo ja Pedro Ximénez.

DOP Tarragona (1945) sijaitsee lähellä Tarragonan kaupunkia ja kattaa kaksi erillistä viininviljelyaluetta: Tarragonan tasangon eli Camp de Tarragonan ja Ebro-joen laakson, eli Ribera d’Ebren. Vuonna 2001 DOP Tarragonasta irtautui omaksi viininviljelyalueekseen erilaisen viinintuotantoprofiilin DOP Montsant.

Tarraco oli Rooman aikaisen Hispania Tarraconensisin pääkaupunki ja merkittävä kauppasatama. Kaupunki oli tunnettu makeista punaviineistään ja viinejä vietiin Rooman ohella myös Galliaan, Germaniaan ja Britanniaan. Tuhansia vuosia vanhasta viininviljelyhistoriasta kertoo myös DOP-laatuluokituksen logossa oleva viiniamfora.

Meren lähellä sijaitsevalla Camp de Tarragonalla vallitsee välimerenilmasto, eli kesät ovat lämpimät ja talvet leudot. Ribera d’Ebre taas on vuoriston suojassa, ja lämpötilan vaihtelut kesän ja talven välillä ovat suuria.

Viinitarhat ulottuvat rannikolta sisämaahan kohti Lleidan maakunnan rajaa. Camp de Tarragona on noin 200 metrin ja Ribera d’Ebre 100–400 metrin korkeudella merenpinnasta. Camp de Tarragonan pintamaa on tummaa ja kalkkipitoista, pohjamaa alluviaalista. Ribera d’Ebren maaperä on ravinteikasta ja pääosin alluviaalista.

Maaston ja ilmaston monimuotoisuuden ansiosta Tarragonassa voidaan tuottaa hyvin erilaisia ​​viinityylejä. Tyypillisiä ovat Tarragonan perinteiset, makeat viinit. Mutta myös mielenkiintoisia valkoviinejä tuotetaan. Suuri osa viljellyistä rypäleistä myydään Penedèsin Cava-tuottajille.

Katalonian eteläisin viinialue on DOP Terra Alta (1972). Sen viinitarhat sijaitsevat vuorten rinteillä, ylängöillä ja laaksoissa.

Alue oli aiemmin maantieteellisesti eristäytynyt, ja viiniä valmistettiin lähinnä paikalliseen kulutukseen. Terra Altan viereinen Prioratin viinintuotantoalue on kuitenkin nostanut Terra Altan profiilia ja vauhdittanut alueen viinintuotannon kehitystä. Tällä hetkellä viiniä tuotetaan muun muassa tummasta ja vaaleasta Garnatxasta. Terra Alta vastaa 75%:sta Espanjan Garnatxa blanca -viljelmistä.

Ilmasto on yhdistelmä välimerellistä ja mannerilmastoa: kesät ovat pitkiä ja kuumia, kun taas talvet ovat hyvin kylmiä, lämpötila voi laskea jopa –5 °C asteeseen. Ebro-joen laaksosta puhaltava kuiva länsituuli El Cierzo tasaa lämpötiloja kasvukauden aikana ja auttaa ehkäisemään viiniköynnösten härmä- ja homeongelmia. Maaperä on savinen, kalkkipitoinen ja vähäravinteinen.

Viinikirvan myötä viljelijöiden talous ja mieliala vajosivat pohjalukemiin. Moni muutti kaupunkeihin, ja haki töitä tekstiiliteollisuudesta, mutta osa päätti jatkaa viinintuotannon parissa. Perustettiin osuuskuntia, jotka onnistuivat asteittain elvyttämään viinintuotantoa. Muutosta haluttiin korostaa rakennuttamalla viinille omistettuja, vaikuttavia rakennuksia, joita on syystäkin kutsuttu viinikatedraaleiksi. Merkittävimmät näistä löytyvät Terra Altasta: Gandesa (1919) ja Pinell de Brai (1922). Niiden suunnittelija, arkkitehti Cèsar Martinell halusi varmistaa, että rakennukset palvelevat mahdollisimman hyvin viinin tuotantoa.

Martinell hyödynsi rakennuksissa suuren esikuvansa, Antonio Gaudín tavoin parabolista ja ketjukäyräkaarta. Kaaret näyttävät nousevan kuin ilman tukirakenteita. Tila on täysin avoin, ja sitä rytmittää pylväsmetsä, jonka yläpuolella on lisää holvikaaria. Katto muistuttaa tynnyreitä ja amforoita ja korkeuserot mahdollistavat valon tasaisen pääsyn sisätiloihin. Tilat suunniteltiin siten, että lattiapinta-alalla voitiin työskennellä optimaalisesti, ja samalla luotiin korotettuja kulkureittejä, jotka helpottivat pääsyä viinisäiliöiden päälle.